Ihmisen eläimyys

Kaikille häkkeilijöille esitettiin neljä ihmisen eläimyyteen liittyvää kysymystä ja seuraavien vastausten julkaisemiseen saatiin heiltä lupa:

Ella: Missä tilanteessa huomaat, että olet eläin?

Veloena: Heti kun tulee nälkä ja jano.
Mikko: Tää oli perhetilaisuus, eiks vaan?
Matti: En mä ole huomannut olevani eläin koskaan.
Viive: Ajoittain pimeässä.
Harmonia: Kun olen kipeä.
Ella: Mulla on vähä sama juttu. Sillon ku mulle tuli B12-vitamiininpuutosanemia, ni mä tajusin, miten paljo on kiinni siitä yhestä vitamiinista.
Timo: Mun on vaikea vastata silleen totuudenmukaisesti. Aika pienenä sen on ainakin jollain tasolla tajunnut. Ehkä mä oon lukenut kirjasta, että ihminen on eläin. Kokemus on vain huono korvike tiedolle, joka on jossain systeemissä esiteltynä. Kokemuspotentiaali on kuitenkin hyvä asia elämässä.
Synkronia: En mä tiedä. Kyl mä varmaan oon ollu aika iso, ku mä pystyn muistamaan keskustelua, et ihmisetkin ovat eläimiä.

Ella: Mikä eläin olisit, ellet olisi ihminen?

Matti: Mua kiinnostaa panspermiateoria, ja mä haluaisin olla joku sienen itiö sieltä kasvin ja eläimen välimaastosta. Leijuisin ulkoavaruudessa ja odottaisin uutta planeettaa.
Mikko: Mikä eläin? Leijona. Se on mun horoskooppimerkkini.
Viive: Mä haluisin ehkä olla se valosuukala, mut lasketaanko se sit semmoseks eläimeks?
Veloena: En mä oikeen tiedä. Mä oon tehny viime aikoina niin monta muodonmuutosta. Mä luulen, et mä olisin kuitenki lassie. Samalla tavalla ääliö.
Harmonia: Varmaan joku tallustelija metsässä. Sil ei ois niin väliä, oisko se karhu, susi vai siili. Toisaalta ku mä näin äsken ton saukon, ni se oli aivan ihastuttava. Joo, saukko.
Timo: Hmm, mikähän olisin. En kyllä yhtäkkiä osaa sanoa. Hmm... tommonen, tommonen, tommonen. Mä melkeen voisin kuvitella olevani joku tollanen kissaeläin. Toisaalta monet on sanonu, et mä näytän pikku apinalta, puoliapinalta. Ehkä vaihteeks olis kivaa kiipeillä. Se olis vähän erilaista. Kissakin kiipeilee puissa. Mä en oo ollenkaa tarpeeks kiipeilly puissa lapsena.
Synkronia: Saukon elämä vois olla ihan mukavaa. Ne vaan laskee mäkeä ja syö.

Ella: Miksi eläimiksi sinua on nimitetty?

Matti: Miksipä ei?
Mikko: Sika ja pupu ainakin ensimmäisinä tulee mieleen.
Viive: No ei mul tuu mieleen ku silli. Varmaan joksku muukski. Sumopainija - onko se eläin?
Veloena: Kuka sua on sanonu sumopainijaks?
Viive: Jotku tytöt ala-asteella, jotka oli balettitanssijoita. Sit mua haukuttiin liikkuvaks lihatiskiks.
Veloena: Ainakin räkätiks ja puluks mua on sanottu ja oravaks ja hamsteriks. Sit koulussa mua on sanottu hevoseks. Ja lehmäks itse asiassa myös. Vitun lehmä on aika yleinen, mut en mä tiedä, onks se vitun niinku adjektiivi- vai genetiiviattribuutti. Ja madoks.
Matti: Aioks sä laittaa noi nettii? Laita sinne, et A. K. nimitti mua silmälasikäärmeeks.
Ella: Ai niin, muaki sanottiin esikoulussa käärmeeks, ku mul oli sellaset vaatteet.
Harmonia: Särjeks. Semmoset pahat pojat kutsu mua aina särjeks, ku mul on tällaset isot silmät. Mikskä muuks sua itteäs on nimitelty?
Ella: Koulussa yks opettaja vertas mua koiraan.
Harmonia: Miks?
Ella: En mä tiiä, kai mä olin jotenki vilkas. Se vertas yhtä toista tyttöä kissaan ja kolmatta kanaan. Sit ne koulutoverit alko haukkua mua bullterrieriks.
Timo: Mua on joskus nimitetty, noh, hmm, yks kaveri lukioaikana väitti, et mä näytän pandakarhun ja bulldogin risteytykseltä. Jostain puoliapinoista on ollu puhetta, joku tollanen maki tai sen tyyppinen. Öh, nuuskiva koira. Semmonenki mä oon muuten. Lapsena ku kysyttiin, mikä eläin mä haluaisin olla, ni pöllö oli sellanen.
Synkronia: Lehmäks ainakin, mut se oli ihan idiootti äijä. Mielenkiintosta. En mä tiedä, olisko mulla ollu esimerkiks lapsena mitään erityistä lempinimeä. No varmaan myös pupuks. Tää on tää perinteinen. Ja apinaks sanottii mun siskoa.

Ella: Miksi eläimiksi olet itse nimitellyt muita?

Veloena: Mä oon nimittäny pöllöks, kissaks, naaliks, ilvekseks, avosetiks, snupsiks, strutsiks, nokkasiiliks.
Viive: Ja hylje.
Veloena: Nimenomaan hylje.
Viive: No varmaan sika ja pupu on ne yleisimmät.
Veloena: Mä nimitin yhtä mun entistä pöllöks, mut se loukkaantu ihan hirveesti. Mölyapina on kans yks, mitä mä oon käyttäny. Lypsykone on kans yks. Se ei oo eläin, mut se liittyy eläimeen.
Viive: Niin ja harakaks ja kanaks, tietysti.
Mikko: En mä nyt tiedä. Ei tuu mieleen.
Matti: Ötökkää mä oon käyttäny.
Ella: Kenestä?
Matti: Parempi jättää sanomatta.
Mikko: Niin joo, lapsista mä oon käyttäny toukkaa.
Veloena: Nii joo, siihen mun listaan voisit lisätä, et mä oon käyttäny rukoilijasirkkaa.
Matti: Oon mä mölyapinaaki käyttäny. Entä ite?
Ella: En mä muista, oonko mä ketään ihmistä ikinä nimittäny mikskään eläimeks. Ai niin, pienenä mä olin kuulemma sanonu mun siskosta, et Saara on pieni siili. Sit joskus koulussa pojat äänteli niin ku nyt noi linnut, ja mä sanoin, et ku sulkee silmät ni vois luulla, et on eläintarhassa.
Harmonia: Ei tuu mieleen mitään.
Timo: Jaa-a, koulussa kyllä opettajia nimiteltiin vaikka mikskä. Huuhkaja, lehmä, rotta, rusakko. Ei ne nimet ollu mun keksimiä, mut saattaa olla, et mä olen tullu niitä käyttäneeksi jonkin verran. Yleensä ne liitty jotenki ulkonäköön, eikä ne ollu kovin mairittelevia.
Synkronia: No vaikka miks. Varmaan ainakin noiks, miks muaki on nimitetty. En mä nyt osaa oiken keskittyä.