”Me ollaan Homo sapienseja!”

Toisena pääsiäispäivänä aurinkoinen sää sai aluksi vieraat hilpeälle mielelle. Illemmalla alkoi kuitenkin sataa, ja ihmiset karkasivat tarhastaan hieman ennen neljää.

Vieraat ehtivät kommentoida dodoihmisiä esimerkiksi seuraavasti:

Lajiesittelyssä Homo sapiens.

Täällä on kaksi ihmistä. (vaari)

Tääl on ihminen.

Tääl on nää tyttö ja poika. (poika)

– Dodo. Le dodo a disparu, hein?
– Ce n’est qu’une manifestation artistique.
– Regardez bien ! Le dodo pousse une pierre.
– Mais oui, le dodo est bien vivant.

Mitä ne tekee? (lapsi)

– Miten tonne pääsee? (lapsi)
– En tiedä, ne on siinä näytillä kanssa. Ihmisiä. (äiti)

Onks teil joku juttu täs? Kokous kello 12. Näil on joku kokous. Ei koske meitä. (mies)

– Vammasia on ollu pupuja. (lapsi)
– Tule! (isä)

– Ihmisiä. (nainen)
– Homo sapiens. Ihminen ei ole uhanalainen laji. (mies)

Täs on ihmisiä. Homo sapiens.

Moi!

Ihminen. Homo sapiens. Varmaan stressaavaa, ku toi yks joutuu kävelemään ympyrää.

Tääl on ihmisiä! Siin lukee oikeasti, et Homo sapiens.

– Löyty joku! (äiti)
– Mitä toi on? Toi on joku vehje. Kukahan toi on? (pienempi tyttö)
– Istukaamme tähän penkille. (isompi tyttö)
– Hei! Mikä tää on? (pienempi tyttö)
– Lajiesittelyssä Homo sapiens eli ihminen. (äiti)
– Me ollaan Homo sapienseja. (isompi tyttö)

– On hauska nähdä, kun tässä tarhassa on eläimiä. Hauska nähdä! (eläkeläisherra)
– Homo sapiens. (eläkeläisrouva)

Täs on Homo sapiens lajiesittelyssä. Käydään kattomas, mitä siin lukee. Laji on hyvin sopeutuvainen. Se on kasvattanut mahdollisuuksia kasvattaa populaatiokokoaan. Lajin yksilömäärä onkin kasvanut räjähdysmäisesti lyhyessä ajassa. Hauskaa. (äiti)

– Lajiesittelyssä Homo sapiens eli ihminen. (äiti)
– Mitä toi on? Ei siel oo mitää. (tyttö)

– Homo sapiens. Tänään on maanantai. Eläinten viestintä. Paljo kello on? (mies)
– Puol yks. (nainen)
– Puolen tunnin päästä syöminen ja syödyksi tuleminen.
– Hah, hah, hah!

Ei tääl oo mitään eläimii. (teinityttö)

Kai sä tiedät, mikä toi on? Se on ihminen. (isä)

– Ihmisenä häkissä – historiaa ja hypoteeseja. Nää onki jännästi näkyvillä, ettei ne piiloudu niin ku noi muut eläimet. (nainen)
– Aika hauskasti. (toinen nainen)

– Sirkku katos, mikäs eläin tääl onkaa? (nuori nainen)
– Ihminen. (toinen nuori nainen)

Kaks ihmistä istumassa. No, toi oli vähän höpö juttu. (äiti)

– Täs pitäis olla nelonen – naali. Ei noi oikeen naaleilta näytä. Hah! (äiti)
– Naali. Ei noi oo naaleja ku ihmisiä. (tyttö)

Mitä siel on? Mitä te teette? Mitä te teette? (poika)

– Onks tääl jossain muka dodoi? Onks noi dodoi? (poika)
– Dodo on kuollut sukupuuttoon. (tyttö)

– Nosta mua! En mä nää. (tyttö)
– Et sä ymmärrä! Noi ihmiset on kauriita. (isä)

Kato, tääl on ihmisiä häkissä. Ihmisiä häkissä. (isä)

– Katos, mitäs tääl on? (isä)
– Mitä noi tekee? (poika)
– Tässä lukee: lajiesittelyssä Homo sapiens.
– Mikä Homo sapiens?
– Homo sapiens tarkottaa, että viisas ihminen.
– Ai toi (hämmästyneesti)?
– Niin. Siinä on viisas ihminen, joka kirjottaa.

– Ahma. (tyttö)
– Ei oo. (toinen tyttö)
– Mikä toi sit on?

Tääl on tyttöjä näytteillä. (mies)

– Kato, ihmisiä! (tyttö)
– Montakohan kertaa ne on kuullu sen jo? (isä)

– Tääl on ihmisiä häkissä. Ooks sä ennen nähny? (isä)
– En! (poika)

Miten noi saa olla tuolla? (tyttö)

Siin on, kuulkaa, ihmisiä häkissä.

Ai, täs ei ollu tehtävää. (äiti)

Hehhehhehhehheh! Kerrankin ihmiset esittelyssä! Hehhehhehhehheh! (äiti)

Siellä on ihmisiä täällä yhdessä häkissä.

Ette te oo nähny naalia?

Mis on naali? (tyttö)

Här är människor. Vi har mött dem tidigare, eller hur? (isä)

Tääl on tämmösiä valaita sitte. Homo sapiens. Mitähän tuo on?

Lajiesittelyssä Homo sapiens.